Viiskytvuotis juhlat ovat olennainen osa projektia ”Annetut päivät”. Juhlan tarkoitus on antaa toisille, niille jotka ovat minulle tärkeitä, aikaa. Masennuksen piru iskee kuitenkin kaiken keskellä: entä jos kaikki menee pieleen, jospa kukaan ei halua tullakaan, tai jos olen antanut kutsuun/bändille/paikalle/pitopalveluun väärän ajan? Olisko sittenkin pitänyt olla kuin ei oliskaan ja unohtaa koko juttu?
Matka on tehty. Näkemää ja kokemaa en ole vielä saanut järjestykseen. Päälimmäisenä mielessä on Adiksen rääsyinen kerjäläisjoukko, joka pyrkii tavalla tai toisella tulemaan toimeen kadulla: katupojat pesemässä rikkoutuneesta vesijohdosta saatavalla vedellä farkkujaan kadulla, kengänkiillottajien armeija, luurangon laihat naiset lapsineen ja rammat kainalosauvoineen. Bussin ikkunasta näkyvä elämän kirjo joka tulee maantiellä vastaan: aasit, elävät kanat , …
