Viiskytvuotis juhlat ovat olennainen osa projektia ”Annetut päivät”. Juhlan tarkoitus on antaa toisille, niille jotka ovat minulle tärkeitä, aikaa. Masennuksen piru iskee kuitenkin kaiken keskellä: entä jos kaikki menee pieleen, jospa kukaan ei halua tullakaan, tai jos olen antanut kutsuun/bändille/paikalle/pitopalveluun väärän ajan? Olisko sittenkin pitänyt olla kuin ei oliskaan ja unohtaa koko juttu?
